Tänään taas tapani mukaan kesäisestä päivästä nauttien ulkoilin pihalla ja laidunsin ruohoa yhden korren kerrallaan. Niin kuin kunnon laiduntajan kuulukin, vaihdoin askel kerrallaan paikkaa ja pikkuhiljaa liikuin. Sitten koiran nenän omistaja haistoin ihanan pahalle haisevan hajun. Siitä metsän reunalta löysin jonkun eläimen jätökset, sitä en tiedä mikä eläin oli kyseessä, mutta todella mukavan voimakkaalle se lemusi. Ajattelin että minun nykyinen hajuni on aika laimea enkä tuntenut sitä omakseni, joten pyörähdin tuossa miehekkäässä tuoksussa.
Kauaa en hajukylpyä saanut ottaa kun emäntä huomasi että hänen eläin oli siirtynyt salaatin nauttimisesta muihin hommiin. Korvaan ja kaulukseen ehdin kuitenkin saada mukavaa tahmaa :). Jostain syystä emäntäjä ei ollenkaan ollut ylpeä minusta ja sitä minä hieman kummastelinkin, että miksi kaikki ihmiset nyrpistelivät neniään eikä kukaan rapsuttanut??
Kiltisti kipitin emännän perässä pesuhuoneen ovesta sisään. Emäntä itse hävisi jonnekin ja tilalle tuli toinen omistajani, mukava laumanjäsen toki hänkin. Vaan eipä ollut tällä kertaa, vettä vain niskaan ja sitä rataa. Korvakin kastui ja hieno hajuni virtasi veden mukana viemäriin ja tilalle sain paljon pahemmalla haisevaa tököttiä jota oikein hierottiin turkkiin, että varmasti hajumolekyylit tarttuvat karvoihin. Yäk. Emäntä istui ovensuussa, leikki sillä vempeleellä ja naureskeli minulle. Yritin hivuttautua hänen turvaan mutta ei se onnistunut kun emäntäkin oli minun kastelun kannalla. Kuiva- ja tuuheaturkkinen Susukin kävi siinä tirskumassa, se tosin liukeni vikkelästi paikalta kun sen varpaat kastuivat.
Onko tämä nyt sitten reilua?
Siinä se Susu naureskelee vahingoniloisesti
Mutta AH! Sitten koitti se ihanuus kun minut vapautettiin
ja pääsin kuivailemaan yhteen liiskaantunutta turkkia.
Kommentit