Mä oon ennen ollu päiväeläin, joka hoitaa asiansa valoisaan aikaa, mutta nyt oon muuttanu hieman rytmiäni ja siirtyny hämärämpiin hommiin. Oon nimittäin päättänyt alkaa tutkia tätä suurta maailmaa, missä on jo vähän aikaa tullu asusteltua. Yhtenä yönä mä sitten päätin jättää Ticon yksin terraan (se on niin arkajalka että siitä ois varmaan ollu enemmän haittaa kun hyötyä) ja otin hatkat.

Siinä pimeässä ympäristössä kartoitin maailmaa ja totesin että tää maailma onkin yllättävän iso; paljon koloja ja vuoria, mutta myös aukeaa ja tasaista maastoa. Maailma vaikutti vähän saman tapaselta kun se alue, minne meiät Ticon kanssa välillä raahataan ja päästetään vapaaksi juoksentelemaan. Aikani tutkittuani mä havahduin ja huomasin sellasen ison ja karvasen liikkuvan pedon! Mä tajusin heti että se on koira, koska mä oon nähny sellasia ennenkin kun oon terraariosta tähyilly ja nähny kun ne käppäilee vaarattomina lattiatasossa. Mutta nyt se verenhimonen peto oli paljon isompi kun mäkin olin lattiatasossa. Se tuijotti mua ja vaikka mä kuinka säntäilin piiloon, niin se tuli perässä! Mua pelotti ihan hirveesti, joten aloin rummuttaa niin kovaa kun mun pienistä koivista vain lähtee.

Mun rummutuksesta oli kai jotain hyötyä, koska yht'äkkiä kuulu napsahdus ja koko pimeään maailmaan pläjähti valo. Sitten jostain ilmesty vielä isompi hahmo. Mä tajusin että se onkin mun omistaja (se vaikutti muuten aika uniselta) ja sekin vaikutti aika pelottavalta. Se hätisteli sen nälkäisen susihukan kauemmas ja uskalsin vähäsen huokasta helpotuksesta. Lopetin rummuttelun ja jatkoin piilottelua. Nyt mun perässä ei enään ollu koira, vaan mua havitteli kädet. Niillä käsillä oli ihan erilainen taktiikka, mutta ei nekään mua kiinni saanu. Sydän hakkas vieläkin tuhatta ja mua alko kaduttaa ihan kunnolla kun menin tällä tavalla lähtemään. Mulla oli Ticoa ikävä.. Siinä surkutellessa mun tarkka nenä haisto jotain tosi herkullista. Missään ei näkynyt liikettä, joten varovaisesti hiipien uskalsin auringonkukan siemenkasalle ja nappasin suuhuni siemenen. En ehtiny kunnolla edes puraista, kun mä tajusin olevani omistajan sylissä. Siemenkin tippu, niin mä säikähdin.

Niin se omistaja sitten kiidätti mut terraarioon. Olo muuttu aika nopeesti turvalliseksi enkä mä tuntenu oloani uhatuksi, joten aloin sitten juomaan. Vähän mua ärsytti kun Tico ei edes vaivautunu katsomaan kaverinsa kotiinpaluuta. Hörppäsin vähän vettä ja kömmin pesääni. Sielä se laiskimus veteli hirsiä, oli kuulemma vähän tyytymätön kun oli joutunu ihan yksin nukkumaan. Kaivauduin rakkaan kämppikseni alle ja aloin koisia.

Vaikka tämä reissu olikin aika pelottava, niin en mä mun yöelämää kuitenkaan lopettanu, en tietenkään! Enään en uskalla lähteä turvallisesta terraariosta mihinkään, mutta sen sijasta mä kolistelenkin nykyisin kantta. Se rämisevä katto pitää muuten aika kivaa ääntä ja hiljaisuus oikein korostaa sitä. Omistaja ei oikein tykkää, mutta so what?