Tein äsken yhden pienen huomion. Nimittäin huomasin kotipihan pihlajan olevan kellertävän oranssi ja sen alla on ruskeaksi käpristyneitä lehdenkoppuroita ja keltaoransseja lehtiä, jotka ovat luovuttaneet ja leijailleet alas. Siellä ne nyt odottavat etä joku korjaa ne pois, jolloin taas uudet lehdet voivat peittää nurmikon. Pidän kuusipuista, ne pitävät sitkeästi vihreän värinsä läpi vuoden. Mokomat lehtipuut ovat niin herkkähipiäisiä että heti kun lämpö laskee, niin ne ovatkin jo alasti. Toinen ilmiö, mitä en ymmärrä, on meidän koira, Nata. Talvi tulee ja se ottaa mallia puista, eli aloitti karvoistaan eroamisprosessin. Minä ainakin lisään vaatetusta enkä heitä niitä pois (olen aloittanut jo lapasten neulomisen, pikkusiskolle jo olen sellaiset tehnyt (niistä piti tulla minun lapaset, mutta koko oli riittämätön näin isoihin tassuihin)). Kas maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Ainiin, kissanäyttely. Elmo jatkoi linjaansa, eli voitti luokkansa. Nuutti ei karannut, yritti kyllä. Elmo matkasi kotiin parhaana lyhytkarvaisena uroksena hienoine palkintoineen. Nuutti ei sijoittunut, mutta sai pienen tuoreruokapussin ja hiiren. Toivottavasti Elmo lainaa vähän Nuutillekkin palkintoruokiaan. Kuvia voi katsoa ja tarkemman selityksen voi lukea kisujen omistajan blogista.